Pari vuotta sitten napsahti yliopiston paperit postiluukkuun ja samassa syssyssa myös tyly ilmoitus siitä, että olisi syytä lähteä takaisin armeijaan roimimaan kranaatteja pisin havumetsään kertausten merkeissä. Ajoitus oli nihkeä minulle, koska halusin mitä pikimmiten painua ulkomaille seikkailemaan.
Seurauksena oli poikkeuksellisen aggressiivinen työnhaku, joka lopulta ajoi minut pohjalle: työpaikka irtosi Whirlpoolin asiakaspalvelusta Gdanskista. Samapa tuo, tuumasin, ja lähetin ilmoistusluonteisen kirjeen Puolustusvoimille valinnastani jättää kotimaani oman onnensa nojaan. Lähdin mieluummin valistamaan kansaa siitä, että mustikoiden kuivaamiseen uunissa ei ole omaa erikoismoodiaan ja siitä että takuu ei korvaa vesivahinkoja.
Gdanskissa meni jokunen kuukausi villeissä merkeissä. Tähän tarkoitukseen kysyinen kaupunki sopiikin mainiosti. Asuntoni näytti siltä, että siellä oli luultavasti asunut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen joukko raivohulluja nistejä, joten ulkona viihtyikin hyvin. Kyseessä on yllättävän energinen paikka, joka tuntuu isommalta kuin onkaan.
Yöelämä vanhan kaupungin baareissa on oikein hyvällä tolalla. Suosittelen kokeilemaan läpi ainakin legendaarisen Cafe Absinthen, jossa kahvilan pöydillä tanssitaan enemmän kuin juodaan sumppia. Toinen hyvä paikka rauhallisimmille ja hevihenkisemmille on RockOut PUB, jossa pääsee kuuntelemaan rytinää niin Behemothin kuin viereisen junaradankin tarjoamina.
Puolan hintataso
Halvassa (700zl eli 165e kuukaudessa) läävässä asuskellessa vaatimattomalla palkallakin tulee hyvin toimeen Puolassa. Gdansk on isohko kaupunki, jonka hintatasoa paikalliset usein valittelevat. Suomalaisittain se on kuitenkin yllättävän halpa varsinkin turistikaupungiksi. Tarkkoja hintoja voi vertailla esimerkiksi täällä.
Puolaa ei Gdanskissa välttämättä tarvitse osata. Vaikka mikään monikansallinen sulatusuuni ei kyseessä olekaan, useimmat palveluntarjoajat ja nuoret ihmiset hallitsevat ainakin jonkinlaisen englannin. On toki aina parempi jos joku paikallinen opastaa alkuun siinä, miten asiat hoidetaan mallikkaasti. Itse olisin joutunut odottamaan Ikean sänkykuljetusta 3 viikkoa jos en olisi tajunnut lahjoa varastomiestä 20 eurolla.
Paluu Puolaan – Koszalin
Puolassa on kiva asua, mutta puhelinkeskuksessa ei ole kiva tehdä töitä. Palkatkaan eivät päätä huimaa edes korkeammissa tehtävissä, joten suomalaisten komeaan elintasoon tottuneiden kynnys muuttaa tähän slaavikulttuurin mallimaahan on varsin korkea. Mitäänhän ei tarjota ilmaiseksi, vaan kaikki maksaa. Kommunismia vältellään tietysti viimeiseen asti katolisessa ja vapaassa husaarien maassa.
Ratkaisu tähän löytyy yrittämisestä. Itse kyllästyin Gdanskiin ja muutin vuodeksi Maltalle. Tyttöystävä kylläkin jäi odottelemaan, joten pitkän linjan ratkaisu ei Maltan kasinosaari ollut. Paluumuutto olikin edessä ja lähtö tuli takaisin Pohjois-Puolan tuntemattomaan pikkukaupunkiin: Koszaliniin.
Gdanskiin verrattuna meno on täällä melko leppoisaa ja hinnat vielä halvempia. Englantia osataan kehnosti, mutta ei yrittäjällä olekaan aikaa kenellekään jutella. Bisnestä ei kannata Puolan markkinoilla harkitakaan arvolisäverotuksen vuoksi, vaan kannattaa mieluummin suunnata kansainvälisille markkinoille – vaikkapa nettimarkkinoinnin tai kirjoittelun muodossa. Näillä olen itse ainakin onnistunut työllistymään. Voisi siis sanoa, että tienaan rahaa netissä.
Yrityksen perustaminen Puolassa
Yhden hengen yrityksen saa yllättävän helposti pystyyn Puolassa ja etuna on se, että ulkomaille voi laillisesti myydä palveluita ilman pelkoa hillittömistä tuloveroista tai arvolisäverosta. Veroviraston kanssa painiminen on tietenkin vanhassa neuvostomaassa täysin toivotonta touhua, joten tässä kannattaa hyödyntää paikallisia tilinpitäjiä. Kaikkineen touhuun menee itselläni 80 euroa kuukaudessa.
Yrityksen perustaminen Puolassa on noin viisi eri toimistoa käsittävä ruljanssi, johon menee nopeasti hoidettuna viikosta kahteen viikkoon. Lisäksi hommaan tarvitaan Puolalainen pankkitili, joka järjestyy yllättävän kivuttomasti tunnin sisällä henkilötodistusta vastaan. Verrattuna Maltan pankkihelvettiin tämä oli iloinen yllätys.
Tulovero on 21% kaikesta tulosta, joten Suomesta saapuneet voivat ottaa melko rennosti. Verratkaamme: Kevytyrittäminen vaikkapa suomalaista Ukko-palvelua käyttämällä raapaisee mukavan 55% siivun voitoista, joten kilpailuetu on aika äkkiä saavutettu. Lisäksi virtuaalisen toimiston voi helposti perustaa pikkurahalla, mikä mahdollistaa sen, ettei Puolassa tarvitse kaikkea aikaan edes viettää.
Nettopalkkaa mediaanipuolalainen nappaa 710 euroa kuukaudessa, joten paikallisen elintason päihittämiseen ei freelancerin tarvitse vääntää hommia hiki hatussa – alasta tietysti riippuen. Henkilökohtaisesti ihmettelen sitä, miksi kukaan enää edes perustaa netissä toimivia yrityksiä Suomeen. Hatunnosto kaikille jotka pystyvät kansainvälisesti kilpailemaan veroista huolimatta.
Vaikka pienemmänkin tuloveron maita on olemassa, sanoisin että Puola on varsin hyvä koktaili menettevästi toimivaa byrokratiaa, turvallisuutta ja siedettävää verotusta. Kiinnostuneita kannustan kuitenkin pitäytymään isommissa kaupungeissa, kuten Gdanskissa, Varsovassa tai Krakovassa jo ihan viihtyvyyden vuoksi.